Juttelin äsken ystävättäreni kanssa Cappuccino muki nenän alla kaikenlaista. Meille tuli puheeksi tuo aiemmin kirjoittamani yöllinen ajatus Yleisen tien päättymisestä ja siitä mikä nuo ajatukset on aikaan saanut. Hän pyysi minua tulostamaan itselleen kyseisen tarinan ja sanoi, että kun hän luki sen ensi kertaa, hän ajatteli ettei voisi asiaa paremmin sanoa ja että hän tietää täsmälleen mistä tunteesta nuo sanat ovat peräisin. Hän viittasi tässä omaan tapaukseensa jonka puitteissa hänkin menetti uskonsa omaan "unelmaansa" ja kuten hän sitten hienosti kiteytti tuon tapahtuman:
"Sinä hetkenä tulevaisuus kuoli"!
Olin itse paikalla kun tuo "kuolema" tapahtui ja tiedän, ettei siinä ole tippaakaan liioittelua, kuten myös tiedän, että hän tuntiessaan minun tarinani, pystyy hyvin samaistumaan kirjoittamaani ajatelmaan.
Oikeastaan meidän molempien tulevaisuus kuoli viime syksynä vajaan viikon välein... Siksi onkin todella hienoa, että meillä on toisissamme ystävä, joka voi ymmärtää syvästi toisen tunnelmia ja kokemuksia.
Siispä olkoon tämän blogimerkinnän tarkoitus vaikkapa sanoa: Kiitos ystävä, että olet olemassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti