KESTÄVÄMPI ELÄMÄÄ
Sydän kelluu autuaallisen,
kaiken ylittävän hyvänolon tunteen ympäröimänä
– kuvitellen hetken olevansa turvassa tuskalta,
turvassa yksinäisyydeltä
– ja silloin se yllättäen iskee.
Pudottaa pois untuvapilvistä
- raaka myrsky.
Se repäisee suojaamattoman sydämen sijoiltaan.
Riepottelee sitä miten tahtoo
ja paiskaa pirstaleet syöksykierteellä
kohti alhaalla myrskyävän meren vaahdottamia,
märkiä rantakallioita.
Se ei tunne armoa, ei sääliä.
Se on, mitä on
– kiistaton totuus, harhakuvitelmien tuhoaja.
Se ei välitä kyynelistä, ei aneluista.
Se haluaa olla oikeassa,
voittaa hinnalla millä hyvänsä.
Se tietää nimensä ja vetoaa siihen.
Sen kaikki toimet ovat oikeutettuja,
satuttipa se kuinka paljon tahansa.
Tuo lämmin untuvapilvi voisi olla aukoton,
kestävämpi elämää.
Se suojaisi kaikelta maailman tuskalta
ja soisi onnen vihdoin ympäröidä kultaisin reunuksin
herkkää, haavoittuvaa sydäntä.
Totuus kaikessa rumuudessaan
on kuitenkin voimakkaampi
ja sen edessä kestävinkin
joutuu lopulta antautumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti