Tänään taas sai tuntea, miten tarpeen olisi luonnossa kuvatessaan olla kunnon kamera. Pikkupokkarilla kun ei voi mitenkään päästä tarpeeksi lähelle arkoja eläimiä ja rajaaminen tekee kuvista rakeisia. Silti voin sanoa, että aina kun vain ottaa itseään niskasta kiinni ja lähtee iltalenkille luontoon, se palkitsee jollain mukavalla hetkellä. Niin tänäänkin.
Kissoja
Vahingonlaukaus
On niitä, kun vaan ehtii katsoa
Kuka sieltä kurkistaa??
Huomasitko miten nopea olin? Nyt oon täällä! 
Eipäs, kun täällä taas! 
Joo, mä otan vähän rennommin näin ilta-auringossa! 
Eikö se kuvaaminen jo riitä? Mun pitäis mennä!
Ensimmäistä kertaa tänä keväänä metsässä oli lämmintä ja vihreää! Ihana kevät! 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti