Lontoo 2000 - 12

10.8.2000



Ikimuistoinen päivä, jota EI voi kokea enää koskaan uudestaan. Sen vuoksi siitä myös otettiin tavallistakin enemmän valokuvia ja kohteessa vietettiin aikaa koko rahan edestä.



Paikka oli tietysti ainutlaatuinen MILLENNIUM DOME ( nykyisin The O2), joka oli avoinna yleisölle vain rajallisen ajan vuonna 2000.



Päivä alkoi aivan uuden uutukaisella metrolinjan jatkeella, joka oli rakennettu juuri juhlavuotta ja Domea silmällä pitäen. Jubilee Line jatkui nyt North Greenwichiin saakka (ja pidemmällekin), kun se ennen oli päättynyt jo paljon aiemmin. Uudet isot asemat olivat säihkyvän upeita verrattuna ikivanhoihin keskustan asemiin. Itse matka Domelle oli jo elämys.



Jubilee Line 2000

 



 



Oli elämys kävellä Domen metrolaiturilta kohti valtavan kokoista "telttaa".



 



Sisään päästyämme jäimme suorastaan suu auki katselemaan sitä valtavaa aluetta joka eteemme avautui ja kaikkia todella suuria rakennelmia rakennuksen sisällä.



Pohjakartta

 



Pyöreä kun oli, oli "päälava" eli Central Arena rakennettu teltan keskiosaan ja sitä kiersi valtava käytävä, mitä ihmeellisimpiä vempaimia reunoillaan.



Kaikki alkoi järkyttävän suuresta "kirjahyllystä".

 



Erilaisia hahmoja, huvi- ja touhupaikkoja oli silmänkantamattomiin...

 



...ja kaikenlaisia "esitysnumeroita" oli jatkuvasti ilmassa - jopa kirjaimellisesti.

 



Kierreltyämme käytävissä ja poikettuamme milloin missäkin näyttelyssä tai masiinassa, valmistauduimme itse pääshowhun, joka oli luvassa pääteltassa.



Päälavalta

 



 



Itse Showta ei saanut kuvata, mutta se oli fantastinen mielikuvitusmatka jonnekin tähtien tuolle puolen, jos niin voisi kuvailla.

Yksi kuva kielloista huolimatta





Pääosien esittäjät

 



Shown loputtua:

 



Kun pääshow oli ohitse, ihmisiä viihdytti suuren lavan eräässä kulmassa tällainen mukavia etnorytmejä soittava ryhmä. Jäimme hetkeksi kuuntelemaan, mutta sitten siirryimme kahville ja jatkoimme matkaa.



 



Lopuksi löysimme erään huippu-upean jutun ja kävelimme sinne sisään putkea myöten, jossa oli vain vähän valoa, mutta riittävästi että näki. Kun pääsimme perille, se osoittautui "hiljaisuuden kammioksi" (REST), jossa rauhallinen lähes unettava musiikki kuului taustalla. Mitään ääniä ulkopuolelta sisälle ei kuulunut, kaikua ei ollut, ihmisten puhuessa, sitä ei kunnolla kuullut vaikka olisi istunut vieressä. Kaiken kruunasi hiljalleen seiniä kiertelevät vaihtuvat värivalot. Tunnelma oli aavemaisen upea. Ihmiset istuskelivat sitä varten tehdyillä korokkeilla seinien vierellä ja nauttivat erittäin rentouttavasta tuokiosta. Mahtava kokemus! (Tästäkin tunnelmasta maistiaisia videolla).



Värivaloja seinillä

 



Lopuksi kiertelimme vielä ulkona olevissa kojuissa ja näyttelyissä ja sitten olikin aika palata hotellille. Koko päivä oli kulunut yhdessä kohteessa niin nopeasti, ettei edes huomannut ajan kulua.



Good Bye Millennium Dome!

jatkuu...