Joskus päivien, kuukausien
ehkä vuosien jälkeen
minä kirjoitan sinusta
pienen runon.
Sitten kun on aika
ei nyt -
Jonain päivänä itken vuoksesi
kenties vähemmän,
kenties en lainkaan.
Tänään olen liian rikkonainen
ajattelemaan sitä.
Minun sisälläni särkyy jotain
pikkuhiljaa, kokoajan
ja sinä leikit vain kanssani.
En pysty enää muuhun
kuin kuiskaamaan hiljaisuuteen
- tänään, tässä huoneessa.
Jäähyväiset eivät enää auta
kun rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti