Minä lähdin, kun poika tuli kotiin..
Lopulta monen tunnin junamatkan jälkeen saavuin tälle hiljaiselle asemalle
Josta matka jatkui salaperäiselle iltanuotiolle
Pisaroivien kissojen maahan
Kuljeskelin maassa, jossa puutkin olivat pyöreitä...
Leivinuuneissa paloi oikea tuli...
Siellä suloiset haukut tutkivat uteliaina vieraiden kasseja - herkkujen toivossa ehkä?!
Siellä torvet toitottivat hiljaista rauhan sinfoniaa
ja korkeimmat puun latvat kurkottivat tarttuakseen pilviin...
Siellä synkkäkin oli kaunista.
Satojen joutsenten kokous siivitti matkaa takaisin paikkaan, jota vielä toistaiseksi kodiksi kutsutaan.
Vastassa pieni palanen sitä luonnonkauneutta, jonka ääreltä jouduin palaamaan arkeen ja työhön.
Lisää vapunajan kuulumisiani napin takaa:
Vinkki: Jos kiinnostaa, aloita ihan alhaalta, niin pääset mukaan alusta saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti