Lapsuus

Marja-Leenalla on blogissaan uusi meemi, jonka hän heitti tuuleen jonkun napattavaksi. Minä taas nappasin tämän Uunan blogista.

1. Laita blogiisi kuva itsestäsi lapsena, jos sinulla on sellainen.

Tässä kuvassa olen n. 4-5 vuotias. Kuva on otettu sen talon rappusilla, jossa asuin siihen kesään, jolloin olin keväällä täyttänyt 5 vuotta. Viisivuotiaana muutin siis ensimmäisen kerran. Sen jälkeen olen ehtinyt muuttamaan lähes 25 kertaa. Näin jälkeenpäin ajatellen, asun vasta nyt paikkakunnalla (kaupungissa), jossa todella viihdyn ja tämän hetkinen asuntonikin on sellainen, josta en oikeastaan haluaisi lähteä enää minnekään. Tässä nykyisessä asunnossa olenkin asunut jo "huikeat" 7 vuotta, joka on luultavasti toiseksi pisin yhdessä paikassa asumisaikani missään.

Syntyessäni minulla oli pikimusta tukka. Kuvan ikään mennessä se oli muuttunut aivan blondiksi. Vuosien saatossa ala-asteikäisenä se alkoi taas pikkuhiljaa tummua, mutta enää en saanut aina niin kovasti kadehtimaani äidin tukan väriä, joka oli lähes sinimusta. Samoin toivoin aina hänen silmiensä väriä. Hänen silmänsä olivat lähes yönsiniset. Minun ovat harmaat, jossa kuulemma ihan aavistus vivahdetta vihreään (sanoi värianalyysini tekijä).


2. Millaisia leikkejä leikit mieluiten lapsena?

Uuna kirjoitti olleensa poikatyttö. Sellaiseksi luonnehtisin minäkin itseäni. Viisivuotiaaseen asti minulla ei ollut juurikaan oman ikäistäni leikkiseuraa. Vietin varhaislapsuuteni siis aikuisten seurassa ja sen vuoksi minusta kasvoi aika pikkuvanha. Kun muutimme kylälle, joka oli lapsia täynnä, minun oli ensin aika vaikeaa sopeutua porukkaan. Lopulta huomasin, että vaikka leikin mielelläni erityisesti vuotta nuoremman serkkuni kanssa, niin viihdyin kaikkein parhaiten poikien leikeissä ja seurassa. Sain nukkeja lahjaksi, mutta en muista koskaan leikkineeni niillä, kuten pienet tytöt yleensä. Minä jopa vihasin yhtä nukkeani, jonka nimi oli muuten Anu. Sen o-kirjaimena oleva suu otti minua niin paljon päähän, että tungin sen erään kerran jopa ikivanhaan pönttömuurin uuniin (sitä ei kyllä enää käytetty, joten en sentään polttaa sitä aikonut). Nalleja rakastin ja niitä hoivailin. Kaikki eläimet olivat minulle rakkaita. Ensimmäisen kissani sain kuitenkin vasta kun olin jo 12 vuotias. Muiden kanssa leikimme piilosta, kuljimme vanhempien lasten pyörän tarakalla leikkien linja-autoa ja kiipeilimme puissa ja vanhan liiterirakennuksemme vinttiorsilla. Kylällämme oli myös sahan vanhoja purkukuntoisia rakennuksia, joissa tykkäsimme lymyillä, vaikka vanhempamme niistä aina varoittivat ja kielsivät pienimpien menemisen sinne vaarojen vuoksi. Minä rakastin jo pienenä kirjoja ja kirjojen tuoksua. Luin aina kuin siihen oli aikaa ja mahdollisuus. Tykkäsin myös piiloutua kaikilta. Aiheutin varmasti monta huolen hetkeä äidilleni, pysymällä suuren komeron vaatteiden takana piilossa iltamyöhään, hänen tietämättä, että olen kotona. Minulla oli pieni nk. kynälamppu, jonka valossa luin kirjaa komerossa. Samoin kiipesin usein myös katoille, joista kukaan ei minua huomannut etsiä ja kirja sielläkin oli seuranani. Tykkäsin talvella hiihtää, enemmän kuin luistella. Uinti oli ihan kivaa, vaikka en koskaan ole ollut mikään vesien ystävä. Kävin myös tyttökerhoa ja sain joskus pitää sitä nuoremmilleni, kun ohjaajalla oli jokin meno. Se oli mielestäni todella kivaa.

3. Miksi halusit tulla aikuisena?

Minä en oikeastaan koskaan tiennyt mikä haluaisin olla. Tiedänköhän vieläkään... Ehkä minua olisi kiinnostanut vanhempi kulttuurihistoria, mutta ei köyhällä maalaistytöllä ollut mitään mahdollisuuksia toteuttaa sen suuntaisia haaveita. Koulun jälkeen oikeastaan ajelehdin aina sinne, missä töitä sattui olemaan. Onneksi ahkeralla tekijällä niitä kuitenkin aika hyvin riitti, vaikka työllisyystilanne kotipaikkakunnallani ei silloin mitenkään häävi ollutkaan.

Olenkin tehnyt elämäni aikana vaikka mitä, mutta ainoa kerta, kun tunsin todella olevani lähellä oikeaa valintaa oli, kun vihdoin löysin atk-maailman. Opiskellessani atk-tukihenkilöksi minulla oli vain ja ainoastaan hauskaa. Odotin jokaista opiskelupäivää innolla ja tunsin myös oppivani huomattavasti helpommin, kuin mitään muuta koskaan, koska olin niin kiinnostunut kaikesta. Isäni oli ollut tekniikan ja elektroniikan kanssa samoilla jäljillä. Hän oli nuoruudessaan purkanut ja koonnut radioita yms. sen ajan vempaimia ja olipa radistinakin jonkin aikaa laivoissa. Ehkä olen perinyt kiinnostukseni sellaiseen siis isältäni, sillä äitini ei ollut tippaakaan kiinnostunut mistään tuollaisesta.


4. Mitä asioita pelkäsit lapsena?

Pelkäsin pimeää ja riehuvia humalaisia. Jossain vaiheessa lapsena aloin jopa änkyttää, koska säikyimme usein seinän takana elämöiviä kännisiä ukkoporukoita. Valitettavasti meillä ei ollut silloin valinnan varaa, vaan jouduimme asumaan moisissa paikoissa aina siihen saakka, kun olin jo kuudennella luokalla koulussa.  Onneksi änkytys oli väliaikaista ja parani itsekseen. Humalaisia, kovaa ääntä ja hyökkäävää puhetapaa säpsähdän edelleen ja riitoja ja huutamista inhoan enemmän kuin mitään muuta. Pelkäsin myös ukkosta - tai oikeastaan luulin pelkääväni, kunnes olin erään perheen luona kerran oikein kovan ukkoskuuron aikana. Kun he jatkoivat touhujaan aivan normaalisti ja olivat ihan rauhallisia, tajusin, etten pelännyt hysteerisesti enää minäkään. Minuun oli tarttunut kotona äidin paniikki, koska hän oli aivan kauhuissaan joka kerta, kun ukkonen tuli lähelle. En vieläkään voi sanoa, ettenkä hieman arastele kovia ukkosia, mutta enää en ihan niin hirveästi suorastaan pelkää, kuin pienenä.


5. Kuka oli paras kaverisi?

Lapsena se oli varmaan tuo aiemmin mainittu vuotta nuorempi serkkuni, joka on minulle edelleen tärkeä, vaikka emme oikeastaan ole enää tekemisissä. Koulussa tapasin etunimikaimani, josta tuli myös paras ystäväni (olimme kuin kaksi marjaa) aina aikuisikään saakka. Maailmalle lähtiessäni meidänkin tiet kuitenkin erosivat niin, että harvoin enää näemme. Toisinaan lähetämme tekstiviestejä ja kyselemme kuulumisia, mutta erilleen olemme jo näiden vuosikymmenten myötä kasvaneet.


6. Muistatko ensimmäisen koulupäiväsi?

Itseasiassa en oikeastaan muista. Tiedän, että lähdin kouluun saman kylän muiden lasten ja erityisesti vanhempien serkkujeni kanssa yhdessä, mutta muutin koko koulun alku on aika hämärän peitossa. Minulle kävi kuten Uunallekin, en meinannut millään oppia tavaamaan, kun olin osannut lukea jo kauan ennen kouluun menoa.


7. Mistä asioista nautit lapsena erityisesti?


Loma-ajoista isän siskon ja hänen miehensä luona. Tätini mies oli minulle lapsena oikeastaan vähän kuin isähahmo, kun oma isäni oli kuollut jo, kun olin 4 vuotias. Heidän luonaan koin oikean joulun ja pääsin kesäisin heidän kesämökilleen ja muille paikkakunnille vierailemaan. Äidin kanssa emme käyneet juurikaan muualla, kuin lähikunnassa joskus ja oman kylän naapureiden luona kylässä. Äiti ei ollut matkusteluun taipuvainen, eikä kai meillä olisi ollut sillon varaakaan sellaiseen. Nautin myös lukemisesta ja se tarkoitti, että kannoin kassikaupalla kirjoja kotiin joka kerta, kun kirjastossa kävin. Jo aiemmin kertomani "katoamistemput" olivat myös sellaisia hetkiä, joista erityisesti nautin. Olin jo hyvin nuoresta tietyllä tapaa "erakko" ja tykkäsin olla yksikseni. Nautin myös eläimistä. Ehkä rakkaus luontoon ja eläimiin on eräs piirre siitä, että olen ollut pienestä saakka tietyllä tavalla pettynyt ihmisiin.


***
Jos sinua kiinnostaa muistella lapsuuttasi, nappaa tämä haaste mukaasi ja kerro meille lapsuudestasi. Olisi kiva lukea.