On vain yksi

Syyskuu on jo takana ja kuvat vielä suurelta osin käsittelemättä. Minne se aika oikein hupenee?
Tässä ensimmäisessä setissä ollaan haukkulenkillä ja harvinaista kyllä, kamerakin mukana. Aamu oli kivan sumuinen ja kostea, joten kuvattavaakin löytyi runsaasti.

 

 Sisätiloissakin tapahtuu... Nämä löydöt ovat kirpputorilta, mutta uusia tuotteita. Kaksi hienoa kirjan muotoista säilytysrasiaa ja makean väriset kynsilakat.

 Sitten se tapahtui... isäntä hommasi jostain meille TPS:n kauden avauspeliin liput ja nyt sitä sitten mennään.

Ehti siinä täysikuukin kurkistaa ennen ensimmäistä matsia.

Tästä talvesta tulee sellainen, jota ei olekaan ollut n. 20 vuoteen! Vanha jääkiekkofani on herännyt pitkästä talviunestaan, eikä malta lopettaa kun on makuun päässyt. Ehkä mies jo harmittelee, että liput tuli yleensä hankituksi, kun tästä tulikin pysyvä olotila.

Homma menee näin:
Kauden ensimmäinen peli oli siis TPS-Kärpät. Liput olivat jonnekin "piippuhyllylle", mutta kun vanha fanaatikko pääsee vuosien poissaolon jälkeen hallin tunnelmaan, niin menoahan se on. Tajusin pelin aikana selvästi, miten olin unohtanut kokonaan, miksi aiemmin melkein asuin jäähalleilla! Herranen aika! Mistä kaikesta olenkaan vuosien saatossa jäänyt paitsi!! Nyt kun aistin taas sen kaiken, mistä niin hirveästi ennen nautin, en malta millään odottaa aina seuraavaa peliä...

Olimme jo hyvissä ajoin hallilla ja ehdimme nähdä myös lämmittelyt ennen peliä.

Kauden ensimmäisessä pelissä oli myös pari sellaista erityistapahtumaa, jota paitsi en halunnut jäädä.Ensimmäinen oli tietysti se minulle erityisen rakas asia, että ikisuosikkini Petteri "Petu" Nummelin, palasi täksi kaudeksi takaisin TPS:ään ja ennen peliä isä, Timo "Numppa" Nummelin luovutti jäädytetyn pelinumeronsa 3 poikansa käyttöön Turun Palloseurassa. Upea hetki!

Tämä on minullekin historiallinen juttu, sillä oma "Liigaurani" alkoi kauan sitten Tampereella, Hakametsän jäähallissa, kun Tappara ja TPS pelasivat ratkaisevan finaaliottelun vuonna 1976. Silloin olin ensimmäistä kertaa liigapelissä ja TPS voitti ottelun maalein 1-2 ja samalla Suomen mestaruuden. Isä-Numppa soitteli viulua 0-1 maalin tehtyään ja se on päällimmäinen asia mikä minulle pelistä jäi mieleen.

 Tämä harvinaisuus oli ihan pakko hankkia! <3

On vain yksi! Tää kaupunki on mustavalkoinen!

 T-paita -3- Nummelin.

Niin ja se toinen ikimuistoinen hetki oli se, kun koko yli 10000 päinen yleisö taputti pari minuuttia seisaaltaan uransa lopettavalle Saku Koivulle.

Vaikka TPS hävisi ensimmäisen kotimatsinsa kirkkaasti Kärpille, se ei tunnelmaa mitenkään latistanut.