TeeTee

Ajattelin, että oma elämäkerta olisi kova sana. Se syntyisi suhteellisen helposti ja siitä tulisi tietosanakirjan kokoinen jättipainos, jos vain saisin sen alkua pidemmälle.

Niin... sellainen oli alussa Inkataika - sellainen on TeeTee, jolla nimellä minua nyt täällä kutsutaan. Aloittaa paljon, usein, milloin mitäkin. Jättää laskematta - ihan oman mielenrauhansa takia - montako projektia on saanut päätökseen saakka! =o)

Minä? Kuka? Kaikesta uudesta innostuva hörhö, jolla on pää pilvissä ja jalat maassa. Tekisin paljon enemmän, kuin varat, aika ja taidot sallii. Heittäisin herätyskapineella sorsaa, mutten luontokappaletta, sillä niitä rakastan. Sellainen inhottava tekosorsa, houkutuslintu, ansaitsisi kyllä yhden kuhmun otsaansa, jos sillä samalla pelastaisi yhden uivan luojan luoman turhalta kuolemalta. (Kastikehan siinä kuitenkin on parasta!). ;)

Rakastan eläinten lisäksi luontoa, sen kaikissa muodoissaan. Kaikenmaailman öpitkään ei ole ongelma, kunhan eivät tunge vaatteiden sisään. Silloin tämä tyttö tulee hulluksi. Varsinkin ampparit saa sekoamaan totaalisesti ikävien paukamakokemusten jäljiltä. 

Intiaanikulttuurit ovat aina olleet sydäntä lähellä. Onhan niillä kovastikin yhtäläisyyttä luonnonrakkauteni ja maanläheisen ajatteluni kanssa.

Vesi on kaunista - kaukaa! Uiminen oli lapsena kivaa, enää tuskin käyn vedessä muualla kuin suihkun alla. Pelkään syviä suuria vesiä, siksi meri on minulle kauhistus, järvet jo huomattavasti vetovoimaisempia ja kosken kohinaa kuuntelisin vaikka iäti. Minä onneton, syntynyt soisessa suomenmaassa, jossa vesi on mustaa, maat alavia ja luonto tarpeeksi monivärinen vain syksyisin. Lämmintäkään täällä ei ole tarpeeksi kuin muutaman päivän vuodesta. "Inkaa" paleltaa! Tahtoisin voida tassutella paljasvarpain kesät talvet. Vihaan sukkia, villapaitoja, pipoja ja kerrospukeutumista! En tahdo olla Michelin-ukko! Mokkasiinit istuvat jalkaani parhaiten silloin, kun kengät on pakko laittaa. Kyllähän te tiedätte...? Ei nimi miestä (tai tässä tapauksessa naista) pahenna, jos ei mies nimeään!

Tykkään yksityisyydestä. Oman tiipiin suojissa, kaikessa rauhassa on mukava värkätä milloin mitäkin - useimmiten vaikka moniajona, sillä yhtä juttua kerralla tehden tarvitsisin ainakin 48 tuntia vuorokaudessa ja pari-kolme ihmisikää lisää!
Ei sillä, kyllä minulle myös seura kelpaa. Ainakin itseäni parempi! ;) Usein vaan on niin, että ympärillä seilaa sellaista sakkia, jotka eivät ole ihan tällaisen inkkarityttelin kanssa samalla galaksilla ja sen vuoksi lähinnä häiriöksi kaikenmaailman kaakatuksineen, jotka EVVK! Nih!

Ohoh! Nyt viimeistään puolet (ei, ei - tilastojen mukaan lähes 85%) lukijoista ajattelee, että "no joo, onpas koppava ja itsestään pitävä ihminen. Mikä se kuvittelee olevansa?" Vaan kun minut tuntee paremmin, tietää, ettei tuollaisella ennakkokäsityksellä ole sen enempää päätä, perää, kuin häntääkään. Kunhan nyt vaan tykkään omasta seurastani ihan keskittymiskyvyn huonouden vuoksi.

Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka tarvitsevat kuusi muuta ympärilleen viihtyäkseen ja kilkatus ja mölinä on sellaista luokkaa, ettei kuule omaa puhettaan, saatika omia ajatuksiaan. Minulta menee sellaisessa karusellissa hermot alta aika yksikön ja on pakko paeta kokoamaan ne jäljelle jääneet rauhan rippeet, jotka onnistun pelastamaan mukaani.

Valokuvausta rakastan - se on toinen intohimoistani. Ja se toinen on... ;)

Sen lisäksi kirjoitan vaihtelevalla menestyksellä runoja, päiväkirjaa, blogeja, tarinoitakin joskus, vaikka harvemmin saan niitä päätökseen, kuten moni jo varmaan arvasikin! =D

Olen myös pohdiskelija, hullun huumorintajun omaava (vaikka sitäkin elämä on jo paljon puraissut), vakavamielinenkin välillä ja erityisesti tykkään olla elämän koulussa! Mitä enemmän tiedän ja taidan, sen onnellisempi olen. Noh, tuo on tietysti raskaasti ristiriidassa sen kliseen kanssa, että "Tieto lisää tuskaa"! Toisaalta, tuskasta ja ristiriidoista usein syntyy ne parhaat "laulut" ja feenix lintukin tuhkasta noustuaan kukoisti jopa enemmän, kuin ennen sinne joutumistaan!

Niin se on, että juomalasi on aina joko puoliksi tyhjä, tai puoliksi täynnä. Kuten juuri eräälle blogin kirjoittajalle mainitsinkin, minä koetan pitää sen aina tuossa jälkimmäisessä...

Tässä! Siis näinhän se elämäkertakin voisi alkaa, vai mitä? Sanoinkohan mitään järkevää, ja olen vasta ihan alussa?! Parempi kai, että tutustutte lähemmin tähän "omintakeiseen makeiseen" blogini merkeissä - tässä uudessakin, sillä tätähän voisi jatkaa loputtomiin, eikä minusta siltikään ottaisi kukaan selvää!
Olen paljon äänessä, mutta onko minulla mitään sanottavaa?

Viihtykää ja voikaa paksusti. Elämä on...

t. TeeTee (ent. Inkataika)